Runotar kennel

Keskiviikkona kyläiltiin Sawonmuan kennelissä. Tyyne kääpiöpinseri jaksoi vääntää piiiitkään Saiman kanssa. Kuvatodisteista kiitos Eevalle.

Nonii, eka viikko uudessa kodissa takana. Saldona pari pientä metsälenkkiä pinseriporukassa, pikkuisia pyörähdyksiä remmissä, paljon pissiä sisälle, paljon pissiä ulos, yhtä lukuunottamatta kaikki kakat pihalle (sen yhdenkin kohdalla pyysi ulos, mutta emme ehtineet viemään), kissojen tutkistelua, pieniä kissanpöläytyksiä, Siirin härkkimistä (ei Siiri leiki vieläkään, tylsimys), vetoleikkejä, silputtuja pahvirullia, autoilua (hienosti menee), sukissa roikkumista, lahkeissa roikkumista, vierailuja sukulaisissa, uusien ihmisten tapaamista, rappusissa kulkemista, nimen opettelua, makupalojen syömistä, maan jyrsimistä, lumeen sukeltelua, autojen ihmettelyä, ohikulkevien koirien ihmettelyä, nukkumista emännän jaloissa, kissojen raapimapuun repimistä, Palveluskoiralehden "lukemista", hiuksissa roikkumista aamulla jne. Reipas pentu Saima on. Uudet asiat ei pelota yhtään ja jos vähän jännittää, niin se istua napsahtaa miettimään, jotta mitäs nyt. Reippaasti seuraa mukana eik...

Saiman toinen lenkki. Mukana kääkät Tyyne ja Taneli, pinseri Hilma ja tietty Siiri. Kuvista kiitos Eevalle, mulla on kädet täynnä makupaloja. Heippa, seuraavaan kertaan!

Nyt on emäntää hermoiluttanut irtilenkki koiraporukassa takana. Saima oli reipas kuin mikäkin. Kuvaamista suunnittelin, mutta kamera jäi sittenkin kotiin. Muutama otos kuitenkin kotoa.

Juhlapäivän kunniaksi pari kuvaa. Typerät omistajat eivät olleet tajunneet, että kuinka iiiihana pennun mielestä onkaan kissojen raapimapuun kissojen repimät narut.

  Autossa Saima nukkui koko reissun Raahesta Kuopioon.  Kotona ekana kissojen lelun kimppuun.  Voitte kuvitella mitä tässä tapahtuu...  "Äääk, kissa!"  Xenaa vähän uskalsi nuuhkiakin.  Tero tarkkailuasemissa. Huomatkaa erinomainen tarkennus keittiönpöytään.  Mä ainakin pelkäisin, jos tämmöinen mörkö olisi vastassa. Sasu tuumaa, että "pyh, ei kiinnosta enää!" Ja eikun sykkyyn taas.