Meillähän luiden syönti ei oo ihan perussettiä. Ei siis toimi niin, että annetaan koirille luut ja ne syö niitä. Meillä luut annetaan ensin molemmille, tottakai. Sitten Saima aloittaa syömisen ja Siiri katsoo pahoinvoivana omaa luutaan ja näyttää anovan minua viemään koko ällötyksen pois. Tohkeissaan se myös peittää sitä ja välillä nuolaisee ja toteaa sen olevan syömiskelvoton. No, hetken päästä luut pitää vaihtaa! Saimalle on ihan sama mitä luuta se syö, mutta Siirin täytyy saada Saiman luu! Se on paljon parempi kuin Siirin oma ällöluu. Yleensä vaihto pitää vielä suorittaa kahdesti eli lopulta Siiri syö kuitenkin omaa luutaan...
Siiri ja Siirin oma luu. "Yök, ei kai tarvii tota syödä??"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti