Saima näytelmöi Tampereella, tuloksena VAL EH3, eli valioluokassa arvosana erittäin hyvä, sijoittuen luokkansa kolmanneksi. Arvostelu oli seuraava:
"Hyvä koko & mittasuhteet. Hyvä pää ja ilme. Täyteläinen etuosa & runko. Hyvät raajat ja käpälät. Hyvä ylälinja & kinnerkulma. Liikkuu hyvin edestä, takaliike voisi olla jouheampi. Komeasti esitetty häntä."
Mukana olleet Huti "Yarracitta Härski Hartikainen" (JUN ERI1 SA PU3 VASERT) ja Ulpu "Yarracitta Hilpeä Hizinpimpula" (JUN ERI1 SA PN1 VSP SERT) pärjäsivät aika hienosti.
Kamerasetä oli näyttelyssä mukana eli seuraa kuvakavalkaadi:
Homman juju. nakkia koiralle.
Nakkia, juu.
Saiman mielestä homman juju ois voinu olla myös paini mukana olleen Huti-pinserin kanssa.
"Mihin se Huti meni??"
Kyylä.
PUS!
Norppa.
Korvien järjestely.
PUS!
Zeeeeeen...
...zeeeen tökkkk...
...krooooooh...
....krooooh, pyyyyhhhh..
"Äippä <3"
Sitten päästiin kehään. Ensin juostiin porukassa muiden valionarttujen kanssa.
"Ihan oikeestikko pittää juosta? Kuka se tuolla takanaki muka tulee?"
Sitten odotellaan omaa yksilöarvosteluvuoroa.
"Äippä, miks ootetaan? Ei huvita."
Yksilöarvostelussa. Ekana tuomari koplailee koko koiran läpi.
"Vyötärö, on..."
"Persaus, on..."
"Häntä, tsek..."
Sitten juostaan ensin eestaas tuomarin eessä.
Sitten juostaan ympyrää.
HAHA, emäntä vetää tyylillä kurviin. Vois kuvitella, että ois kovempikin vauhti...
Sitten pönöttelyn päätteeksi kehäsihteeri nostaa arvosanaa kuvaavan lapun, EH eli erittäin hyvä on sininen lipetti.
Sitten hajetaan arvostelu.
Tuomarin nimikin näkyy pöyvvässä.
Lopuksi sanotaan HEIPPA, seuraavaan kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti