Siiri oli koira, joita ei montaa elämään mahdu. Iso kiitos Siirin kasvattajalle Kirstille tästä mustasta timantista. Lisäksi kiitän äitiäni, toista Kirstiä, Siirin viimeisten vuosien hoidosta.
Hyvää matkaa Pilvipolun viimeinen tuntsalainen. Voi kuinka me sinua kaivataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti