Saiman aikakausi päättyy 2024

Muori tykkää jo lämpöisestä.

Ja tykkää myös ruoasta, edelleen...

Vilillä kävi morsmaikku, Lila. Valitettavasti astuminen ei onnistunut.

Lila ja Vili.

Lila ja Vili.

Saima viimeisessä näyttelyssään ROP ROPVET BIS4. Tuomari Jari Fors, puikoissa tietysti Irina.

BIS4, tuomari Reino Korpela.

Viimeiset rusetit.

Unikaveri.

Vanhat porokoirat ovat parasta.

Vanhemmiten Saima alkoi nukkua entistä enemmän pää ylhäällä, liekö helpottanut hengitystä. Saimalla oli todennäköisesti kurkunpään halvausoireita viimeisinä kuukausinaan.

Gaffer cafessa pääsi koiratkin mukaan.

Kerrankin Muusi karvassa.

Vanha koira ja tuuletin.

28.5. tuli aika päästää rakkain pois. Saima heräsi aamulla hoippuen ja eläinlääkärissä todettiin jonkunlainen aivohalvaus/aivoverenvuoto. Mun sydän särkyi. Tämä on viimeinen kuva mun elämäni koirasta.

"Niin tyhjä taas kun olet pois tää talo on

Me ovi haassa ollaan vain pois valo on

Ja me talon kanssa kuunnellaan kun sade lyö ikkunaan

Voi kuinka me sinua kaivataan

Mä itkin vähän kun tiskasin ja lakaisin

Mä tahdon tähän taloon sinut takaisin

Ja kun yksin sänkyyni kömmin talo naristi nurkkiaan

Voi kuinka me sinua kaivataan

Kuuletko tuulen riehuvan

Vastusta vailla ärtyneen

Kuuletko meren kiehuvan

Hetkellä illan hämärtyneen

Entä kuuletko keskeltä kaipuun hiljaisen

Kun nimesi kiljaisen

Minä onneton sinun tyynyliinaasi haistelin

Turhaan murhetta vastaan taistelin

Ja taas kyynelten seitsemän meren taakse minua laivataan

Voi kuinka me sinua kaivataan

Kuuletko tuulten riehuvan

Maailman merten kiehuvan

Kuuletko tähtien hyminää

Maailman akselin jyminää

Entä kuuletko keskeltä yön hiljaisen

Kun nimesi kiljaisen"